Se on valtaa, väkivaltaa

Eilen uutisoitiin laajasti Oulun vaalikylässä tapahtunut kahakka jossa Kansallinen vastarinta-ryhmittymän esitteitä jakaneet miehet kävivät käsiksi Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaseen. Poliisi joutui puuttumaan tilanteeseen ja käytti voimakeinoina sekä pippurisumutetta että sähköistä etälamautinta. Häkellyttävää uutisessa oli paitsi se että miehet olivat varustautuneet esitteiden jakamista varten luotiliivein, niin myös se että suojelupoliisi kertoo ryhmittymän aktivoituneen Oulussa erityisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

Politiikka on vallankäyttöä ja sen retoriikassa käytetään paljon sotilaallista termistöä. Parasta aikaa käydään vaalitaistoa josta voittajat selviytyvät hallitukseen ja tappion kärsineet jäävät oppositioon. Monipuolisen voiton ja tappion retoriikan lisäksi syntyy politiikassa luonnollisesti poliittisia ruumiita.

Näissä vaaleissa on vallankäyttö kuitenkin riistäytynyt sanoista tekoihin. Oulun vaalikylän kahakka on vain pieni osa tätä. Ympäri maata on vaalimainoksia töhritty ja rikottu. Aiemmin, jo pitkästi ennen vaaleja, Oulussa kokoontui miesjoukko homobaarin eteen ja pahoinpiteli ravintolan asiakkaita. Ylioppilaskunta otti kantaa homovihaa ja väkivaltaa vastaan, seurauksena oli ylioppilaskunnan toimiston tuhopolttoyritys.

Väkivallan retoriikka on näiden vaalien yhteydessä yhdistetty laajasti oikeistoon ja kansallismielisyyteen. Pohjoisessa Suomessa olen kuitenkin kohdannut räikeintä väkivaltaretoriikkaa pääsääntöisesti vasemmiston, erityisesti Vasemmistoliiton kannattajakunnan käyttämänä.

Jaoin mennä viikolla Keskustalaisen ehdokkaan vaalimainoksia, kun sain porraskäytävässä perääni ”Porvarit hirtetään aamunkoitteessa, ei tartte tulla tänne…”–huudon. Samaan sisällissodan kauhuihin kaipaavaan ”nostalgiaan” olen törmännyt niin ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan toiminnassa aktiivisten vasemmistolaisten puheissa kuin myös Oulun vanhojen vasemmistolaisten keskusteluissa. En aiemmin ole ollut näistä puheista erityisen huolissani.

Riippumatta siitä onko viha- ja väkivaltapuheen motiivina sosialistinen ideologia, kansallismielinen kouhotus tai homofobia moninaisine syineen, niin aina nousevat niskakarvat pystyyn. Läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa tapahtui edellisten vaalien yhteydessä useampia ehdokkaiden pahoinpitelyjä. Pelkään nyt Suomessa vasemmistoradikaalien ryhtyvän ”vastatoimiin” oikeistoradikaaleja vastaan ja kierteen olevan valmis.

Onko Suomi ja suomalainen kulttuuri muuttumassa? Mitä keinoja meillä on radikalisoituvien voimien kohtaamiseen? Onko politiikasta tulossa vaarallinen harrastus ja hengenvaarallinen ammatti?

ps. Kiitoksia Timo Heikkiselle onnistuneista otoksista ja luvasta käyttää niitä.

Uusi yritys

Kotisivujen yhteyteen rakennettu blogi osoittautui niin hankalaksi ylläpitää että päätin siirtyä valmiiseen pohjaan. Näin aluksi on tarkoitus koota tänne muualla julkaistuja tekstejä. Myöhemmin tulee ehkä myös pelkästään tänne tarkoitettua materiaalia.